Mä en ollut uskoa korviani, kun ratsastuskoulu jolla kävin lopetti toimintansa. Vielä vähemmän uskoin kuitenkin, kun äiti ja isä istuttivat minut takkahuoneeseen ja kertoivat, että syntymäpäivälahjaksi olisi tiedossa oma hevonen. Hevosen löytäminen ei kuitenkaan olisi voinut osoittautua hankalammaksi: kaikissa oli jotakin, josta en pitänyt, jalkavammasta nyrpeään asenteeseen tai ylienergisyyteen. Kun menimme monen viikon etsimisen jälkeen katsomaan Escadaa, omistaja tuli vastaan nolona ja esitteli meille tarhassa laiduntavan kurajalan. Mä pidin siitä heti.

​

Lilla on hevonen, joka haluaa pysyä poissa muiden tieltä. Se on pohjimmiltaan melko arka tamma, eikä se lähesty ketään oma-aloitteisesti - paitsi pienen ystäväpiirinsä jäseniä. Tähän ystäväpiiriin kuuluvat yleensä karsinanaapuri, omistaja sekä ruoat jakava tallityöntekijä. Muille tamma on etäinen, vaikka antaakin kenen tahansa harjata, taluttaa sekä ratsastaa. Älkää kuitenkaan erehtykö luulemaan, että tamma olisi mikään erakko! Se kyllä rakastaa rapsutuksia, herkkuja, halaushetkiä sekä hauskoja (sekä samalla hieman rasittavia) temppuja. Tammaan pääsekin tutustumaan todella vasta, kun sen kovan ulkokuoren rikkoo!

​

Vieraan alla Lilla on jäykkä ratsu, josta ei saa tamman kokonaista kapasiteettia irti. Se kyllä tekee ja tottelee, haluaa olla ratsastajalle mieliksi, mutta ei näytä nauttivan olostaan. Tutuksi tulleen ratsastajan käsittelyssä Lilla esittää liikettä, korkeaa työmotivaatiota sekä loputonta yritteliäisyyttä. Se on melko herkkä istunnalle, mutta jos vahingossa jäät vetämään suusta, se ei blondia haittaa. Lilla on liikkuvainen tamma, jota myös vihreät miehet häiritsevät, joten kuolaintuntuma olisi hyvä olla jo alkukäynneissä.

​

Esteillä Lilla on reipas, mutta vihreät miehen pomppivat myös esteiden takana, joten tamma saattaa silloin tällöin spontaanisti päättää, ettei uskallakaan hypätä. Kun ratsastaja on itse varmalla mielellä ja kannustaa eteenpäin, on voikko kuitenkin näppärä peli hieman yli metrin radoille asti.

​

Täytyy myöntää, että kyseessä ei ole satavarma maastoratsu. Lilla tykkää kyllä olla luonnossa, mutta jos ohi ajaa rekka tai tien yli kipittää kissa, se ilmaisee ahdinkonsa nousemalla pystyyn. Harvemmin tamma kuitenkaan lähtee oikeasti ryöstämään, ja maaseudun rauhassa sen voi viedä maastoon hyvillä mielin.